Joskus olin sitä mieltä, että en koskaan tule hankkimaan omia lapsia. Sanoin aina lapsista, että ne ovat kivoja kunhan eivät ole omia. Nyt olen kuitenkin mietiskellyt, ettei se oma lapsi olisikaan niin kamala ajatus..

Reilu vuosi sitten jätin pillerit pois, tosin en varsinaisesti tarkoituksella. Yksinkertaisesti vain unohdin hakea apteekista lisää, enkä enää loppujen lopuksi "kehdannut" niitä hakea kun aikaakin oli jo sen verran mennyt edellisestä liuskasta. Alkuun mieheni kanssa käytimme kondomia, mutta senkin jäi pikkuhiljaa pois. Ajattelin, että vauva tulee jos on tullakseen.

...mutta eipä ole tullut vielä tähän päiväänkään mennessä... Vauvahaaveet ovat vaan voimistuneet voimistumistaan ja huomaan usein miettiväni nimiä tulevalle lapselle/lapsille. Ajatukset karkaavat usein myös siihen, kuinka oman lapseni kasvattaisin.

Hyppään kyllä nyt aiheesta, mutta kirjoitan juttuni enimmäkseen "päiväkirjana" vaikka saatan muotoilla lauseet ikäänkuin kirjottaisin teille mahdollisille lukijoille :P toivottavasti löytyy muita nuoria naisia jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä :P